Postsekulaari ja sukupuoli -asiantuntijatapaaminen Turussa 24.-25.4.

Åbo Akademissa järjestettiin yhden illan ja yhden päivän kestänyt seminaari, jonka toteuttamisesta vastasi kolme eri projektia Turusta, Alankomaista ja Norjasta ja joka kokosi parikymmentä sukupuolesta (ja postsekulaarista) kiinnostunutta tutkijaa mm. Britanniasta, Norjasta, Belgiasta ja Alankomaista. Oli hyödyllistä harjoitella hollannin kielen kuuntelemista toukokuun Groeningenissa järjestettävää EASR-konferenssia silmälläpitäen.

Osallistujat edustivat eri tieteenaloja, erilaisia tutkimussuuntauksia ja kiinnostuksen kohteita sekä erilaisia vaiheita akateemisella urallaan. Siitä huolimatta mitään hierarkiaa ei syntynyt vaan kaikkien äänet olivat yhtä arvokkaita.

Ensimmäisen illan tapaamisessa Terhi Utriainen, Elina Vuola ja Jorunn Okland esittelivät uskonnon ja sukupuolen tutkimusta omilla tieteenaloillaan ja omissa maissaan sekä erilaisia sukupuolen ja uskonnon tutkijoita yhdistäviä verkostoja. Illalla kokoonnuttiin seurustelemaan ja tutustumaan Donner-instituutin järjestämään illanviettoon.

Osallistujat lähettivät etukäteen lyhyen paperin omista lähtökohdistaan ja tutkimuksistaan teemaan liittyen – kyseessähän oli “expert meeting” eli asiantuntijoiden kohtaaminen ja verkostoituminen. Paperien perusteella käytiin kolme paneelikeskustelua, jossa teemoja syvennettiin. Sekä paneelikeskusteluja että keynote-luentoja seurasi erittäin vilkasta keskustelua, jossa pohdittiin erityisesti seksuaalisuuteen ja feminismiin liittyviä kysymyksiä.

Yhteenvetokeskustelujen jälkeen käydyssä kiihkeässä loppukeskustelussa kyseenalaistettiin koko postsekulaari-käsitteen käyttö. Termiä käytetään monin erilaisin tavoin ja painotuksin. Jotkin tavat ovat sellaisia, jotka pitävät sisällään miltei kaiken. Onko tällä tavalla toimivalla käsitteellä ylipäätään tutkimuksellista käyttöä? Ja jos on niin missä merkityksessä ja millä käyttötavalla?

Seminaarissa kysyttiinkin: Voiko tämän päivän uskonnollisuuden moni-ilmeisyyttä ja muotoisuutta tarkastella ilman viittausta uskontososiologisiin sekularisaatioteorioihin ja niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen – postsekulaariin, joka niitä seuraa?

Tällaiset rajatut tapaamiset, jossa kokoontuu samasta teemasta kiinnostuneita ja siihen perehtyneitä tutkijoita, ovat erittäin tarpeellisia ja hyödyllisiä. Pienessä ryhmässä kaikkiin osallistujiin tavalla tai toisella tutustuu. Ja kun on henkilön tavannut kasvokkain, on häneen helpompi sen jälkeen ottaa tarviittaessa yhteyttä. Suunnitelmia tehtiin myös tulevista tapaamisista, projekteista verkostoista ja julkaisuista. Toivottavasti ainakin osa niistä tulee toteutumaan.

Esoteriaa ja Ervastia

Uskontotieteen oppiaineeseen oli kutsuttu vieraileva luennoitsija Erik Gullman, joka 1970-luvulta asti on perehtynyt Pekka Ervastin elämään ja ajatteluun. Gullmanin luennot pääsiäisviikolla olivat odotetusti persoonallisia ja performatiivisia – onhan hän “tuttu teeveestä”, muutaman vuoden takaisesta shamanistisesta Talent-esiintymisestään. Uskonnontutkijoille hän on tuttu Ervastin seuraajana, arkistotietojen tarkkana kirjaajana ja henkisen polun kulkijana.

Gullmanin luennointi muistutti tajunnanvirtaa, jossa yhteydet ja kytkökset eri asioiden välillä ohjasivat tarinan kulkua. Tällaisesta luennoinnista muistiinpanojen teko on melko haastavaa, sillä se vaatii kirjoittajaa itseään rakentamaan kronologian tai jatkumon ja edellyttää joidenkin asioiden etsimistä ulkopuolisista lähteistä. Se pakottaa siis ajattelemaan itse, eikä anna kaikkea valmiiksi pureskeltuna.

12 tunnin luennoilla ehdittiin käydä lävitse monia asioita alkaen Teosofian synnystä ja Suomeen tulosta sekä teosofian ja taiteen kytköksistä – erityisesti käsiteltiin Minna Canthin, Akseli Gallen-Kallelan, J. H. Erkon sekä Eino Leinon suhdetta teosofiaan. Gullman toi esiin tärkeän eron teosofian ja Teosofisen seuran välillä – yhteyksiäkin toki on, mutta ensinmainittua on esiintynyt jo huomattavan kauan ennen seuran syntymistä. Ervast itse piti teosofiaa hengen uskontona. Tarkimmin tarkasteltiin Pekka Ervastin kehitystä, toimintaa, tuotantoa ja ajattelun keskeisiä piirteitä sekä niitä monia kiehtovia henkilöitä, joiden kanssa hän elämänsä ja uransa aikana oli tekemisissä.

Kiehtovaa oli myös kuulla ajatuksia henkisestä kasvusta, henkisestä kehityksestä ja siitä, minkälaista on kulkea henkistä polkua. Tällaista puhetta yliopistolla harvemmin kuulee.

Sellaiselle, joka haluaisi perehtyä tarkemmin suomalaiseen esoteriaan, sala- ja rajatieteeseen, luennot tarjosivat lukemattomia polkuja, joita seurata – niin paljon kiinnostavia ideoita, henkilöitä, tapahtumia, teoksia ja lehtiä luennoilla tuli mainituksi.

Uskontotieteen päivä 2014

Turussa vietettiin uskontotieteen päivää torstaina 10.4. Sirkkalan kampuksella. Päivän teema oli tänä vuonna “Uskonto ja politiikka”. Päivä alkoi uskonnon ja politiikan tutkijoiden tapaamisella ja jatkui aihetta käsittelevillä alustuksilla. Päivä oli sikäli poikkeuksellinen, että uskontotieteen päivän kuudesta puhujasta vain kaksi olivat valmistuneet uskontotieteen oppiaineesta. Päivän yksi tarkoitus olikin saada samaa aihetta käsitteleviä, eri oppialoissa työskenteleviä, yhteen. Tieteiden- ja oppiaineidenvälistä tutkimusta tarvitaan ja toivottavasti tämäkin tutkimusaihe tuottaa lisääntyvää yhteistyötä tutkijoiden kesken.