Turussa vietettiin uskontotieteen päivää torstaina 10.4. Sirkkalan kampuksella. Päivän teema oli tänä vuonna “Uskonto ja politiikka”. Päivä alkoi uskonnon ja politiikan tutkijoiden tapaamisella ja jatkui aihetta käsittelevillä alustuksilla. Päivä oli sikäli poikkeuksellinen, että uskontotieteen päivän kuudesta puhujasta vain kaksi olivat valmistuneet uskontotieteen oppiaineesta. Päivän yksi tarkoitus olikin saada samaa aihetta käsitteleviä, eri oppialoissa työskenteleviä, yhteen. Tieteiden- ja oppiaineidenvälistä tutkimusta tarvitaan ja toivottavasti tämäkin tutkimusaihe tuottaa lisääntyvää yhteistyötä tutkijoiden kesken.
Advertisements
Päivä oli todella kiinnostava. Itse ainakin kuuntelin niin intensiivisesti, että muistiinpanot meinasivat jäädä tekemättä. Alun puheenvuorot kiinnittyivät melko tuoreeseen Eetos-kustantamon julkaisemaan teokseen Islam, hallinta ja turvallisuus, johon pitää tutustua tarkemmin. Erityisesti tuntuu tärkeältä tuntea ne Tuomas Martikaisen esittelemät monenlaiset tavat, joilla uskontojen (tässä erityisesti islamin) ja valtion suhteet rakentuvat. Keskeisinä valtion ja islamin suhteita kuvaavina käsitteinä Martikainen esitteli hallinnan, turvallistamisen ja uskonnollistamisen.
Epävirallista julkista keskustelua värittävät pelottavalla tavalla islam-vihamieliset ajatukset, joita Jussi Jalonen Tampereen yliopistosta esitteli mieleenpainuvalla tavalla. Erityisen pelottavaa on se, miten ulkomailta kopioidut islamvihamieliset ajatukset kanavoituvat politiikkaan, osaksi poliittista keskustelua ja retoriikkaa.
Dosentti Ville Jalovaara kokosi tiiviisti yhteen kirkon ja valtion suhteisiin liittyvät keskeiset historialliset kulmakivet (tärkeät vuodet: 1100, 1593, 1809, 1870) sekä 1900-2000-luvun lainsäädännölliset muutokset.
Valdemar Kallunkin ajatukseen kansalaisuskonnosta kansakunnan yhteisinä kertomuksina ja selviytymistarinoina pitää perehtyä oikein ajan kanssa. Olen samaa mieltä tästä ajatuksesta, mutta onko se riittävä ja tyhjentävä määritelmä?