Antroposofinen ruumis – huomioita Goetheanumissa

Olen nyt vajaan viikon tarkkaillut antroposofian ytimessä Goetheanumissa liikkuvia ihmisiä ja löytänyt monenlaisia yhdistäviä tekijöitä heidän välillään. Olen oppinut tunnistamaan antroposofin ulkonäöltä. Antroposofit itse todennäköisesti ovat aina tunnistaneet toisensa pienistä vihjeistä, eleistä tai sanoista. Yhtäkkiä herännyt ymmärrykseni ei siis ole uutta tietoa laajemmin, mutta uutta tietoa minulle – ja ehkä jollekulle lukijoista.

Seuraava ei perustu keneenkään yksittäiseen henkilöön vaan on enemmänkin prototyyppinen, osin kärjistetty kuvaus, joka pohjautuu näkemiini ihmisiin sekä niihin tiloihin – kuten kauppoihin ja ravintoloihin – joissa olen käynyt.

Antroposofia on hengentiedettä, joten suurin osa antroposofiasta sijaitsee ihmisen mielessä, jonne meillä ei ole pääsyä kuin sanojen kautta. Mutta kuten Goetheanumin ulkonäkö ja muotokieli heijastavat sitä antroposofista ajattelua ja toimintaa jota sen sisällä tapahtuu, samoin antroposofin ruumis ja vaatetus heijastavat sisäpuolella vaikuttavaa mieltä.

Antroposofi on joko eläkeiässä tai lähellä sitä – ellei hän ole päiväkoti-ikäinen lapsi. Koululaiset eivät välttämättä ole antroposofisia, mutta Steiner-koulua käydessään he – tahtomattaankin – omaksuvat tiettyjä antroposofisia hyveitä, painotuksia, arvostuksia tai tapoja. On olemassa myös antro-teinejä – ehkä kuulin heidän ilakointiaan saapuessamme majapaikkaan illan jo pimennyttyä – mutta toistaiseksi en osaa kuvata heidän olemustaan.

Antroposofiset lapset on puettu villaan, silkkiin tai luomupuuvillaan, ja he leikkivät puuleluillaan ja antroposofisilla nukeillaan tai piirtävät niillä muutamalla perusvärillä, jotka ovat saaneet käyttöönsä. He tarkkailevat mielellään kaneja tai muita eläimiä, joita heidän lähiympäristössään elää. He suhtautuvat luottavaisesti maailmaan ja siinä eläviin ihmisiin. Suomessa antroposofisten – tai muuten vaihtoehtohenkisten – perheiden lapset tunnistaa Ruskovillan tuotteista.

Nuori tai aikuinen antroposofi ei välttämättä erotu muista vaihtoehtohenkisistä kanssaihmisistään. Hän on kuten kuka tahansa vegaani tai kasvissyöjä, joogaaja, meditoija, luonnonmukaisia tuotteita käyttävä oman henkisen polkunsa kulkija. Vaihtoehtoisuus ja luonnonmukaisuus sekä avoimuus erilaisiin valittavissa oleviin polkuihin yhdistävät heitä.

Luonnonmukaisuus kuvaa myös pitkän linjan antroposofia. Naisantroposofit eivät värjää hiuksiaan, vaan leikkauttavat luonnollisesti ja kauniisti harmaantuneet hiuksensa polkkatukkapituuteen tai hieman pidemmäksi. Myös miesantroposofeilla on harmaat hiukset, jotka ovat vanhojen hippien tapaan pitkähköt. Usein heillä on myös harmaa parta, ei kuitenkaan pitkänä rehottava vaan siististi hoidettu. Antroposofimiesten päähine on patalakkimallinen, mahdollisesti batiikki- tai liukuvärjättyä luomupuuvillaa.

Vaikka antroposofian värimaailma on leimallisesti pastellisävyinen, toistavat antroposofien vaatteet maanläheisiä, murrettuja värisävyjä. Naisten luonnonvalkoiset, huolellisesti silitetyt silkkipaidat saavat seuraa hiekanvärisistä suorista housuista. Miesten valkoiset paidat taas ovat puuvillaa, kuten heidän aavistuksen rypistyneet housunsakin. Taidetta harjoittavien antroposofien vaatteissa on maalitahroja. Miesten asun viimeistelee kauniisti mutta hillitysti koristeltu liivi – ehkä samaa kangasta kuin lakki.

Jalkineet antroposofeilla ovat matalat, mukavat ja huomaamattomat. Vaatetuksen keskeinen ominaisuus maanläheisen ja hillityn värimaailman lisäksi on löysyys tai väljyys, ne laskeutuvat luonnollisen näköisenä antroposofin melko hoikan ruumiin ympärille. Niissä on mukava elää ja liikkua.

Antroposofinen ruumis pysyy hoikkana kenties terveellisen, kasvispainotteisen ruokavalion sekä eurytmiaharrastuksen vuoksi. Antroposofi ei ahmi tai tunnesyö, vaan nauttii hillitysti biodynaamisesti viljellyistä kasviksista tai luonnonmukaisesti kasvatettujen kanojen sekä lehmien antimista. Kauneuttaan ja terveyttään hän hoitaa antroposofisen lääketieteen huolellisesti kehittämin tuottein.

Antroposofisista kodeista löytyvät usein tällaiset eurytmian liikesarjoja kuvaavat nuket

Antroposofisista kodeista löytyvät usein tällaiset eurytmian liikesarjoja kuvaavat nuket

Gotheanumin rinteillä laiduntavat lehmät tuottavat luonnonmukaista maitoa, jota ei prosessoida

Gotheanumin rinteillä laiduntavat lehmät tuottavat luonnonmukaista maitoa, jota ei prosessoida

Kanat saavat Goetheanumissa elää pihalla kuopsuttaen

Kanat saavat Goetheanumissa elää pihalla kuopsuttaen

Oman, lyhyen havainnointini perusteella antroposofit vaikuttavat tyyniltä ja rauhallisen onnellisilta ihmisiltä, jotka eivät turhia tempoile. He suhtautuvat ystävällisesti ja arvostaen niin itseensä kuin kohtaamiin kanssaihmisiinsä – myös ei-antroposofeihin. He tervehtivät aamiaishuoneessa iloisesti hymyillen, toivottavat mukavaa päivää ja jatkavat omiin menoihinsa.

Advertisements

Postsekulaari ja sukupuoli -asiantuntijatapaaminen Turussa 24.-25.4.

Åbo Akademissa järjestettiin yhden illan ja yhden päivän kestänyt seminaari, jonka toteuttamisesta vastasi kolme eri projektia Turusta, Alankomaista ja Norjasta ja joka kokosi parikymmentä sukupuolesta (ja postsekulaarista) kiinnostunutta tutkijaa mm. Britanniasta, Norjasta, Belgiasta ja Alankomaista. Oli hyödyllistä harjoitella hollannin kielen kuuntelemista toukokuun Groeningenissa järjestettävää EASR-konferenssia silmälläpitäen.

Osallistujat edustivat eri tieteenaloja, erilaisia tutkimussuuntauksia ja kiinnostuksen kohteita sekä erilaisia vaiheita akateemisella urallaan. Siitä huolimatta mitään hierarkiaa ei syntynyt vaan kaikkien äänet olivat yhtä arvokkaita.

Ensimmäisen illan tapaamisessa Terhi Utriainen, Elina Vuola ja Jorunn Okland esittelivät uskonnon ja sukupuolen tutkimusta omilla tieteenaloillaan ja omissa maissaan sekä erilaisia sukupuolen ja uskonnon tutkijoita yhdistäviä verkostoja. Illalla kokoonnuttiin seurustelemaan ja tutustumaan Donner-instituutin järjestämään illanviettoon.

Osallistujat lähettivät etukäteen lyhyen paperin omista lähtökohdistaan ja tutkimuksistaan teemaan liittyen – kyseessähän oli “expert meeting” eli asiantuntijoiden kohtaaminen ja verkostoituminen. Paperien perusteella käytiin kolme paneelikeskustelua, jossa teemoja syvennettiin. Sekä paneelikeskusteluja että keynote-luentoja seurasi erittäin vilkasta keskustelua, jossa pohdittiin erityisesti seksuaalisuuteen ja feminismiin liittyviä kysymyksiä.

Yhteenvetokeskustelujen jälkeen käydyssä kiihkeässä loppukeskustelussa kyseenalaistettiin koko postsekulaari-käsitteen käyttö. Termiä käytetään monin erilaisin tavoin ja painotuksin. Jotkin tavat ovat sellaisia, jotka pitävät sisällään miltei kaiken. Onko tällä tavalla toimivalla käsitteellä ylipäätään tutkimuksellista käyttöä? Ja jos on niin missä merkityksessä ja millä käyttötavalla?

Seminaarissa kysyttiinkin: Voiko tämän päivän uskonnollisuuden moni-ilmeisyyttä ja muotoisuutta tarkastella ilman viittausta uskontososiologisiin sekularisaatioteorioihin ja niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen – postsekulaariin, joka niitä seuraa?

Tällaiset rajatut tapaamiset, jossa kokoontuu samasta teemasta kiinnostuneita ja siihen perehtyneitä tutkijoita, ovat erittäin tarpeellisia ja hyödyllisiä. Pienessä ryhmässä kaikkiin osallistujiin tavalla tai toisella tutustuu. Ja kun on henkilön tavannut kasvokkain, on häneen helpompi sen jälkeen ottaa tarviittaessa yhteyttä. Suunnitelmia tehtiin myös tulevista tapaamisista, projekteista verkostoista ja julkaisuista. Toivottavasti ainakin osa niistä tulee toteutumaan.