Verkko, väylä ja työkalupakki

Verkko on sähköisen median ja muun muassa sosiologi Bruno Latourin ja yksi kognitiivisten skeemojen tutkijoiden käyttämä vertauskuva. Se on samalla rakenteellinen kuvaus niin yhteisöjen kuin aivojen tai sähköisen vuorovaikutusvälineen toiminnasta.

Minua kiinnostavat paikallisten kulttuuristen merkityksenannon ympäristölliset vertauskuvat. Esimerkiksi verkko on melko hyvä vertauskuva tutkimuskohteeni Lypyrtin luotsikylän kontekstissa, sen merellisen ja kalastukseen liittyvän vertauskuvallisuuden takia. Mutta entäpä ajatus väylien varrella olevasta kylästä? Olisiko väylä hyvä vertauskuva kuvaamaan merkityksenantoa? Onko paikallisten merkityksenannon tavassa jotain, johon merellisessä ympäristössä eläminen  ja merellä liikkuminen olisi vaikuttanut?

Merikarttoihin on merkitty tiettyjä väyliä, joita pitkin on hyvä kulkea ajautumatta karille. Päivittäisessä elämässä kylässä joutuu kuitenkin usein tekemään vesilläliikkumisen valintoja ja ratkaisuja, jotka liittyvät merkittyjen väylien ulkopuolella oleviin paikkoihin ja tilanteisiin. Merkityt väylät toimivat vertauskuvana joillekin kulttuurisille skeemoille, ei kaikille.

Verkossa on solmuja, jotka esimerkiksi Latourin verkkometaforassa ovat tilanteita, joissa niihin osallistuvia toimijoita voidaan tarkastella. Solmu ei ole kiinteä joustamaton solmu, joka ei aukeaisi heti tilanteen jälkeen. Se tosin voi jättää jäljen, muiston kohtaamisesta.

Väylien risteyskohdat eivät ole todellisia solmukohtia vaan useamman väylän käyttämiä kohtia merellä. Niiden kohdalla tosin pitää olla tietoinen mahdollisesta yhteentörmäyksestä. Merellä kulkeminen ja navigointi ovat hyviä vertauskuvia elämän eri vaiheisiin, tutkimuksen etenemiseen ja moneen muuhunkin. Ehkä siksi niitä on käytetty niin usein myös runoudessa, aforismeissa ja  jääkaappimagneettiteksteissäkin. Olisikin hyvä käyttää tuoreita vertauskuvia.

Loisto valaisee pimeällä väylällä kulkijoita.

Loisto valaisee pimeällä väylällä kulkijoita.

Tutkimuksissa ja opinnäytteissä kirjoittajan kentällä oleminen jättää jälkensä tutkimustekstiin. Tapa ajatella, sanojen rytmi, tutkimusympäristön sanonnat, sanojen käyttö tai jopa slangi vilahtelee tekstin seassa. Se voi olla tahatonta tai tarkoituksellista.Vertauskuvat ovatkin käyttökelpoisia tutkimustekstissä, kun niillä voidaan liittää käytännön elämän, konkretian ja kokemuksellisuuden tuottamaa tietoa tieteellisen merkityksenantoon. Monesti tämä tehdään, mutta sitä ei oteta erikseen esille tutkimuksen kohteeksi tai analyysin osaksi.

Kattaako vertauskuva koko tutkimuksen kuvana? Monissa väitöskirjoissa vertauskuvaa on käytetty rakenteen apuvälineenä. Se kokoaa tai hahmottaa lukijan mieleen viitekehyksen, jossa väitöskirjaa luetaan. Kun tutkimus on luettu, vertauskuvalla ei ehkä ole muuta kuin koristeellinen tehtävä. Vai voiko sen avulla jälleen yhdistää muita skeemoja toisiinsa? Muistammeko esimerkiksi paremmin, kun olemme lukeneet jonkin tieteellisen teoksen sen tarjoaman vertauskuvan kehyksessä?

Vertauskuvat toimivat samaan tapaan kuin jotkin emic- ja etic-käsitteet. Joitain käsitteitä, kuten riitti tai myytti käytetään vertauskuvan tavoin, kuten jo kuluneessa sanonnassa, että Beatles on myytti. Uskontotieteilijän mielessä väite testautuu myös merkityksessä, jossa Beatles voisi olla todella jotain mitä tieteenalamme määritelmien mukaan olisi myytti. Kyse onkin ehkä siitä, mikä on “todella olemista”?

Ovatko vertauskuvat todella olemassa olevia hahmottamisen apuvälineitä? Toki ovat ja paljon käsiteltyjä kirjallisuustieteen puolella. Voisimmeko käyttää niitä myös tietoisesti esimerkiksi tutkimuskohteemme merkityksenannon analyysissä? Itse mietin tässä väitöskirjaani kirjoittaessani sitä, miten ympäristö vaikuttaa vertauskuviin, jonka avulla hahmotamme maailmaa.

Jotkin vertauskuvat ovat käytännöllisiä jonkin aikaa, kunnes ne alkavat tuntua liikaa käytetyiltä tai aivan kuin aika olisi juossut niiden ohi (!). Vertauskuvat ovat myös hyviä työvälineitä tutkimuksessa. Jotkut ovat jopa korvaamattomia työn kokoamiseksi luettavaan muotoon, niin lausetasolla kuin rakenteessakin.Jokin tutkimus on jopa saattanut saada alkunsa mieleen jääneestä vertauskuvasta. Mutta tässäkin, kuten muidenkin tutkijan käyttämien työvälineiden kohdalla, on tavoitteena tulla tietoiseksi niiden olemassaolosta ja vaikutuksesta tutkimukseen. Ja lukijaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s