Otteita tutkimuspäiväkirjastani Groningenista

Lähdin kenttätöihin Hollannin Groningeniin. Aikeeni oli tehdä havaintoja ja kenttätyöpäiväkirjaa kokoontumisessa, jota kutsutaan EASR-konferenssiksi.

Olin perillä paikallisen kontaktihenkilön luona vasta illalla, vaikka lähdin Turusta jo aamu-usvassa. Talon isäntä joutui lähtemään toiseen kaupunkiin huolehtimaan sisarensa kissasta. Ilmeisesti groningenilaisilla on sukulaisuussuhteisiin perustuva toimijuusverkosto inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välillä.

Konferenssi oli ylirajainen mutta yksikielinen toimintaperiaatteiltaan. Osallistujat saavat tietoa tapahtumasta sähköisen viestitysjärjestelmän avulla. Paikalle oli saapunut satoja osallistujia, niin miehiä kuin naisia.

Ensimmäinen kokoontuminen oli järjestetty suureen saliin. Sen päätyseinään oli ikuistettu menneisyyden tapahtuma, jota nyt ilmeisesti toistettiin rituaaleille tyypilliseen tapaan myytin uudelleensynnyttämisenä.

Alttaritaulussa oli kuvattu muun muassa kaupungin toteemieläin valkoinen hevonen, jolla kulttuuriheros ratsasti, mutta myös norsu ja Minervan pöllö. Kokoontunut yhteisö on ilmeisen sitoutunut kreikkalais-roomalaisten perinteiden jatkamiseen. Maalaus oli representaatio eriskummallisen koneen, vrt. suomalaisessa kansanrunoudessa esiintyvän sammon, alati keskeneräisestä rakentamisesta.

Kuvassa poikkeavan statuksen omaavat ihmiset oli peitetty vaatteilla, millä he erottuivat konetta rakentavista alastomista ihmisistä. Paikalla olevat konferenssin osallistujat edustivat ilmeisesti vaatetettua kansanosaa. He suosivat etenkin lyhyttä takkia sukupuolesta riippumatta, etenkin pitäessään puheita. Ulkovaatteet oli jätettävä “narikaksi”-kutsuttuun koppiin, mutta kengät oli pidettävä jalassa.

Alttaritaulun edessä oli puusta rakennettu koristeinen pääpapin koroke. Kansalaiset kunnioittivat pappeja pitkällä hiljaisuudella ja usein kääntämällä päänsä nöyrästi alaspäin, siirtäen samanaikaisesti pappien sanoja sormenpäittensä kautta sähköisiin tallennusvälineisiin. Ilmeisesti pyhänä pidetyn, tauluun kuvatun myyttisen koneen rakennus jatkuu näissä tapahtumissa niin puhuttujen kuin kirjoitettujen diskurssien muodossa.

Rituaali keskeytyi pappien vaihtuessa heimon käsiä yhteen läpsyttämällä, mikä muistutti rankkasateen ääntä. Ilmeisesti tällä haluttiin tuoda ulkona ropiseva sade myös kehollisesti koettavaksi sisätilaan, kaikkein pyhinpään. Näin luotiin yhteys myös taivaan toimijoihin, minkä historiallista viitekehystä ilmaisivat taulussa kuvatut kaksitaso ja kuumailmapallo. Kaupungin keskustassa paikallinen kansa pyrki koskettamaan taivasta maailmanpyörän koreista.Tapahtuma sijottui täydenkuun aikaan.

Päärituaalien lisäksi konferenssin osallistujat jakautuivat klaaneihin pienemmissä tiloissa, joissa he ovet suljettuina tallensivat toistensa sanoja. Näitä myös heijastettiin sähköisten koneiden avulla seinille. Heimo elää kyborgisessa suhteessa koneisiin, joilla sosiaalisissa tilanteissa ilmaan lausutut sanat siirretään pysyviksi merkeiksi yksilöiden koneiden pinnalle. Näin he voivat pitää yhteyttä myös sanojen välittämiin ajallisiin ja paikallisiin merkityksiin. Myös jo kuolleiden yksilöiden sanoja toistetaan ja kopioidaan näkyväksi. Sanat toimivat aineellisina välittäjinä, joissa yliluonnollinen, aineeton toimija täyttää merkkijoukkojen välit. Merkitys onkin kuulemma ” rivien välissä “, jonne se siirtyy “korvien välistä”.

Klaanit ovat jonkin verran tekemisissä toistensa kanssa. He syövät, juovat ja kuuntelevat yhdessä. He eivät sekoitu paikallisten joukkoon. He ovat yhteisissä tapahtumissa aamuaikaisesta iltamyöhään. Vain kerran he kokoontuivat kirkkoon yhdessä paikallisten kanssa, mikä vaatikin heiltä suurta rohkeutta. Pääpuhuja pelkäsikin kirkon katon romahtavan niskaansa. Osa heimon edustajista tosin pakenee paikallisten pariin pimeällä. He näyttävät seuraavana päivänä kuvia hämmästyttävistä alkukantaisten parissa oppimistaan tavoista klaaniensa jäsenille.

Käytin myös autoetnografista tutkimusmenetelmää. Oma kokemukseni konferenssista jakautui selkeästi omaa vuorollani olevaa puhettani edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan. Ennen sitä havaintoni kiinnittyivät tapahtuman rakenteen, paikan ja käytäyttymisen sääntöihin tutustumiseen ja koodikielen opettelemiseen sitä käyttämällä. Puheeni aikana ymmärsin kokemuksen kautta, miten esitys ei ollut vain koodikielen representaatio tai performanssi. Sen tehtyäni koin osallistumalla saavuttaneeni vapautuneen sitoutumisen yhteisöön. Osallisuus kuitenkin edellytti puheen pitämistä ja siinä koodikielen käyttöä ymmärrettävällä tavalla.

Lyhytaikainen kenttätyöni ei riitä vielä pidemmälle vedettyjen tutkimustulosten julkaisemiseen. Kokoontuminen kuitenkin on selkeä pyhiinvaellus, joka alkaa niin ajallisesti kuin paikallisestikin jo kauan ennen itse paikalle tuloa. Ja jatkuu pitkälle tulevaisuuteen. Onneksi heimo on päättänyt järjestää kokoontumisensa kotimaassani jo kahden vuoden kuluttua.

 

Kuva
Kuva

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s