Made in Turku

Olen viime aikoina puhunut paljon, lähes koko ajan kotona ja kaupassa, bussissa ja kadulla. Englanniksi. Kuvaan tapoja, miten asioita tehdään yksityiskohtaisen tarkasti. Kerron näkemästäni ja tulkitsen sitä. Muutun myös hetkessä meteorologiksi: “Kun tuulee, sää vaihtuu.” En unohda kansanperinnettäkään: “Kevät ratsastaa yhdeksällä hevosella.” Vertaan arkisia asioita muiden Euroopan maiden tapoihin ja väläyttelen aina sopivissa väleissä tietoa kotimaastani ja sen historiasta.

Perheeseemme tuli viime viikolla 17-vuotias vaihto-oppilas Thaimaasta. Ensimmäinen viikko oli arjen perustamista hänelle turvalliseksi, selkeäksi ja helpoksi. Miten kevättakki ostetaan, mistä bussikortti hankitaan, miten reitti kouluun kulkee? Kaikki opeteltiin tekemällä yhdessä, kuten vanhemmat luonnostaan toimivatkin.

Arki muistuttaa etnografista kentällä oloa. Miten tuttu naapurikauppa näyttikään nuhjuiselta ja harmaalta, hyllyt olivat tyhjiä ja jonossa edellämme kaivoi kolikkojaan, miten sen nyt sanoisi: alkoholisti, koditon, syrjäytynyt. Olen keskellä letkajenkkaa, jossa joudun itsekin tirkistelemään tanssiin osallistujia ulkopuolisin silmin, mutta paikallisen käytännön ja asiat kokeneena, askelten ohjaajana ja sanoittajana. Mitä ja miten?

Jos vieraasi viipyy vain muutaman päivän, kaikkea ei olekaan tarpeellista tietää saati selittää, mutta kun hän opettelee suomalaista todellisuutta toista kuukautta pyrkien itsenäistymään päivä päivältä, tilanne on toinen. Sinun on opetettava myös selviytymistaitoja tai jopa niin sanottua piilo-, vasta- tai hiljaista tietoa. Eilen näytin, miten pesukoneemme toimii (jos olet onnekas, se starttaa kolmannella kerralla: “Usually in Finlad…, but in our house…”). Miten saunassa ollaan ja miksi?

Tänään kävimme tutustumassa buddhalaiseen temppeliin Moisiossa. Vietnamilaisen seremonian jälkeen pohdimme sen yhteisiä ja erilaisia piirteitä thaimaalaisen buddhismin, vaihto-oppilaan oman uskonnon kanssa. Olimme samassa asemassa vietnamin kieltä ymmärtämättöminä. Päättelimme ihmisten eleistä, liikkeistä ja reaktioista juhlan vaiheita ja myös sen, koska uskonnollinen puhe tai osuus loppui. Koska oli kohteliasta poistua?

Joudun miettimään arkistenkin valintojeni perusteita. Vieraamme – tai siis väliaikainen perheenjäsenemme – on jo monesti yllättänyt minut avarakatseisuudellaan ja oppineisuudellaan. Onneksi myös kuuntelen. Tiesinkö aiemmin, miten Thaimaassa vietetään uutta vuotta tai millä syödään riisiä? Mitä maan lipun värit tarkoittavat? Että maassa on vain kaksi yhteiskuntaluokkaa? Että bangkokilaisen erityislukion oppilaat tekevät ympäristöprojekteja kalastajien ja hallinnon neuvotteluapuna sekä ovat kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä?

Suosittelen kaikille etnografisen tutkimuksen kirjoittajille vaihto-oppilaan “suojelijana” (engl. guardian) oloa. Huomaan siirtäväni yhteisten hetkien tuomaa varmuutta omaan tutkimuskirjoittamiseeni siinä, miten voin luottaa tulevaan lukijaan. Hänelle ei tarvitsekaan vääntää kaikkea rautalangasta tai aloittaa peruskurssista. Ilmaisemani asiat on hyvä perustella, omaa mielenkiintoa seuraten, mutta ei kautta rantain läpi ihmiskunnan – tai tieteenperinteen – historiaa kahlaten, kaikkia eri vaihtoehtoja punniten.

Featured imageTurun linnassa olimme molemmat eri aikakausien turisteja. Kuvaaja: Jaana Kouri.

Katselen kotiamme, tapojani ja Turkua miettien omia itsestäänselvyyksiä, mutta ulotan mielenkiintoni myös päivän rutiineja kauemmas. Tutkailen, mitä kiinnostavaa kaupungistamme löytyy ulkopuolisen silmin ja milloin on hyvä vain nousta pyörien selkään, pysähtyä ja nähdä teatterisillan keltaiset narsissit.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s