Irlanti ja uskonnon pilkka

Irlanti kuuluu niiden Euroopan maiden joukkoon, joissa uskonnollinen loukkaaminen on Suomen tapaan kriminalisoitu. Suomesta poiketen Irlannissa ”blasphemy” löytyy jopa perustuslaista, minkä lisäksi rikoksesta säädetään erityisellä asetuksella, joka on vuodelta 2009.

Kysymys on ollut kiistanalainen asetuksen hyväksymisestä asti, ja kuluvan vuoden lokakuussa Irlannin hallitus ilmoittikin, että perustuslain muutoksesta on tulossa kansanäänestys.

Irlannin perustuslaissa todetaan seuraavaa:

The publication or utterance of blasphemous, seditious, or indecent matter is an offence which shall be punishable in accordance with law.

Vuonna 1991 lakiuudistuksen parissa työskennellyt komissio raportoi, että kyseinen perustuslain kohta on vanhentunut ja yhteensopimaton sananvapausperiaatteen kanssa. Vihapuheesta on säädetty muualla, ja se kattaa myös uskontoon kohdistuvan pilkan riittävällä tavalla, komissio jatkoi. Kansanäänestystä (mikä olisi vaadittu perustuslain muutokseen) ei kuitenkaan tuolloin nähty tarpeelliseksi.

Vuonna 2009 hyväksyttiin hyvin mielenkiintoinen asetus, jossa pyrittiin ottamaan huomioon monia lakiuudistuskomission kommenteista. Yksi tavoitteista oli tehdä lainsäädännöstä paremmin moniuskontoiseen kontekstiin sopiva. Siinä säädetään seuraavasti:

36.— (1) A person who publishes or utters blasphemous matter shall be guilty of an offence and shall be liable upon conviction on indictment to a fine not exceeding €25,000.
(2) For the purposes of this section, a person publishes or utters blasphemous matter if—
(a) he or she publishes or utters matter that is grossly abusive or insulting in relation to matters held sacred by any religion, thereby causing outrage among a substantial number of the adherents of that religion, and
(b) he or she intends, by the publication or utterance of the matter concerned, to cause such outrage.
(3) It shall be a defence to proceedings for an offence under this section for the defendant to prove that a reasonable person would find genuine literary, artistic, political, scientific, or academic value in the matter to which the offence relates.
(4) In this section “ religion ” does not include an organisation or cult—
(a) the principal object of which is the making of profit, or
(b) that employs oppressive psychological manipulation— (i) of its followers, or (ii) for the purpose of gaining new followers.

Vaikka rikosnimike on ”blasphemy” eli suoraan käännettynä jumalanpilkka, asetus ymmärtää rikoksen selkeästi yleisempänä uskontoon kohdistuvana loukkaamisena. Rangaistavaa on toiminta tai lausuma, joka on ”törkeällä tavalla herjaavaa tai loukkaavaa suhteessa minkä tahansa uskontojen pyhinä pitämiin asioihin”, ja joka ”aiheuttaa tyrmistystä huomattavan kyseisen uskonnon kannattajajoukon keskuudessa”.

Mikäli asetusta verrataan Suomen rikoslain uskonrauhan rikkomiseen, suomalainen pykälä ei suojele ”mitä tahansa uskontoa”, vaan ainoastaan kansallisia kirkkoja ja rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia. Suomessa ei myöskään edellytetä, että kukaan käsillä olevan uskonnon tunnustaja osoitettavasti loukkaantuu. Vastaavia ovat kuitenkin vaatimukset loukkaamistarkoituksesta: on osoitettava, että pilkallinen teko tehtiin tarkoituksena loukata tiettyä uskonnollista ryhmää.

Epäselväksi jää, miten uskonnon kategoria määrittyisi esimerkiksi silloin, jos pilkan kohteena olisi vaikkapa pakana- tai parodiauskonto. Eli yhteisö, joka ei ole osa vakiintunutta uskontodiskurssia – luonnollistettu, “ilmiselvästi uskonto”. Tämän tyyliset ryhmät ovat koetelleetkin virallisia uskonnon määrittelyaparaatteja jo monessa maassa.

Kiehtovana yksityiskohtana asetuksessa todetaan, että käsiteltävän teon ”kirjallinen, taiteellinen, poliittinen, tieteellinen tai akateeminen arvo” voivat toimia puolustuksena oikeudessa. Lisäksi uskontoa luonnehditaan negaation kautta. Uskonnon käsite ei asetuksen mukaan viittaa ”organisaatioon tai kulttiin, jonka ensisijainen tarkoitus on rahallisen hyödyn tavoittelu, tai joka käyttää painostavaa psykologista manipulaatiota joko jäseniinsä tai hankkiakseen uusia jäseniä”.

Kyseisestä rikoksesta on tuomittu Irlannissa viimeksi vuonna 1855. Uutta asetustakaan ei siis ole vielä käytetty.

Lain rajoja on kuitenkin testattu protestimielessä. Esimerkiksi Atheist Ireland -järjestö julkaisi nettisivuillaan ”25 potentiaalisesti uskontoa loukkaavaa lainausta”, ja ilmoitti olevansa valmis oikeuskamppailuun. Järjestön mukaan laki on täysin sopimaton nykypäivän sekulaarien arvojen kanssa.

Irlannin anglikaanisen kirkon arkkidiakoni David Pierpoint puolestaan kehotti lainsäätäjiä ”varovaisuuteen”. Hän toteaa:

“That is not to say the church should interfere in matters of the State or the law but its role should be one of engagement with them in critique and moral guidance acting as a type of moral compass,” he said. “Right living and righteousness or morality are part of the one thing.”

Toisaalta huomattavasti isompaa Irlannissa toimivaa katolista kirkkoa, sekä myös useimpia ortodoksisia ja protestanttisia kirkkoja edustava ekumeeninen kokous on todennut yhteisessä lausunnossaan, että kyseinen lainsäädäntö on vanhentunut ja mahdollisesti haitallinen, koska vastaavia lakeja on käytetty eri puolilla maailmaa vähemmistöjen sortamiseen. Lisäksi lausunnossa todetaan, että vihapuheen kielto suojaa riittävästi vapaata uskonnollista osallistumista julkiseen keskusteluun ilman pilkatuksi tulemista.

Keskustelun päälinjat ovat tuttuja Suomesta. Sananvapausperiaate nostetaan keskeiseen asemaan, ja se yhdistettynä sekulaarin edistyksen kertomukseen muodostaa yhden tavanomaisimmista kritiikeistä. Uutisointi on ainakin englanninkielisessä mediassa ollut lähiaikoina vilkasta liittyen esimerkiksi Pakistanin jumalanpilkkatuomioihin ja niihin kytkeytyviin epävirallisiin väkivallantekoihin, ja näihin saatetaan viitata eurooppalaisista lainsäädännöistä keskusteltaessa.

Toisaalta vähemmistökirkon edustajan kommentissa näkyy kytkentä uskonnollisen perinteen, uskonnon suojelun ja yhteiskunnan perusmoraalisuuden välillä – ilmiö, joka on tuttu esimeriksi suomalaista uskonrauhapykälää koskeneesta eduskuntakeskustelusta.

Lainsäätäjän näkökulmasta yhden ison haasteen muodostaa uskontojen kasvanut moninaisuus: uskonto ei ole enää vain yhtä kuin kansakunnan oma kristillinen perinne. Uskontorikoksia säätäessä ja näitä pykäliä sovellettaessa joutuu usein hankalien määrittelykysymysten äärelle.

Irlannin tulevan kansanäänestyksen päivämäärää ei ole vielä ilmoitettu.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s