Zombeista ja etnografiasta

Taustaa

10532747_738609302861894_3887182944670982615_o

Postapokalyptinen zombie. Kuva: Valokuvaaja Suvi Ylikojola

Turussa järjestettiin Zombiewalk helteisenä lauantaina 19.7.2014. Tapahtuman taustalla ei ole mitään ideologiaa eikä laahustamisella ja örinällä ajeta mitään asiaa. Tämän kauhuelokuvien hengessä järjestettävän kulkueen tarkoituksena on yksinkertaisesti koota ihmisiä yhteen pitämään hauskaa sekä läträämään tekoverellä. Tapahtuma järjestetään  tyystin vapaaehtoistyönä. Turun Sanomien (TS 19.7.2014) artikkelista voi lukea tarkemmin tapahtuman taustoista: Elävät kuolleet kyllästivät kadut tekoverellä.

Mitä ihmettä?

Miksi noin 250 toisilleen tuntematonta ihmistä ovat valmiita kuluttamaan useita tunteja aikaansa, investoimaan muutaman kympin edestä rahaa rekvisiittaan, joka heitetään / pestään pois muutaman tunnin kuluttua ja asettumaan ventovieraiden ihmisten töllisteltäväksi keskelle kaupunkia vilkkaimpaan loma-aikaan? Mietin tätä jo viime vuoden zombiewalkin aikana, mutta vastaus pakeni pohdintojani. Tänä vuonna päätin, etten jätä tätä vain teoreettisten pohdintojen varaan, vaan kunnon etnografina teen “osallistuvaa havainnointia” eli laahustan ja örisen joukon jatkona. Kokemus oli valaiseva.

Valmistautuminen

Rekvisiitan hankkiminen, puvun etsintä ja tuhoaminen, hahmon suunnittelu ja taustatarinan keksiminen on yksinkertaisesti hauskaa. Missä ovat ne tilaisuudet, joissa “aikuiset” ja “asiantuntijat” voivat rauhassa leikkiä ja kokeilla? Työstin “Teacher of the Year” zombiehahmoni asua yhden illan. Kokeilin miten saan parhaat viillot kankaaseen, millä aineilla syntyy ällöttävin sotku ja vaikuttavimmat efektit. Kahvi, tee ja multa osoittautuivat parhaiksi.  Tein käsilläni jotain, joka ei ehkä ollut kovin siistiä tai tuottoisaa, mutta yllättävän vapauttavaa ja luovaa.

10498490_738634652859359_1156878589417547032_o

Hiihtäjäzombie. Kuva: Valokuvaaja Suvi Ylikojola.

Maskeeraus

Zombiemaskeeraukseen voi käyttää miltei mitä tahansa. Kaurahiutaleet, vessapaperi, naamiovärit, teatterimaskit, tekoveri, mustikkakeitto, luomivärit – rajaa ei varsinaisesti ole. Zombiewalk-konkarit usein kokoontuvat maskeeramaan yhdessä, se on kuulemma hyvin iso osa koko tapahtuman sisällöstä. Ensikertalaisena tyydyin muuntautumaan kotini yksinäisyydessä. Maskin valmistuttua olin jännittynyt. Nytkö ja tämänkö näköisenä minun pitäisi mennä keskustaan. Hetkellinen ramppikuume oli kova ja kynnyksen ylittäminen jännittävää.

Zombiet ja yleisö

Zombiet laahustavat, örisevät ja ottavat kontaktia yleisöön. Laahustin jonon häntäpäässä mulkoillen, kurkotellen, vähän öristen ja klenkaten tunnin ajan läpi Turun keskustan. Alussa en oikein tiennyt miten olisin, en osannut olla zombie. Matkan jatkuessa epävarmuus liukeni pikkuhiljaa pois ja olin kontaktissa niin muiden zombien kuin yleisön kanssa. Osa kulkuetta seuraavista oli tullut paikalle juuri zombien takia, mutta suuri osa yleisöstä joutui zombiekulkueen yllättämäksi. Ihmiset nauroivat, kuvasit, juoksivat perässä, huutelivat vitsejä – ihmettelivät zombeja kovaan ääneen. Olimme hahmoja, emme yksilöitä, persoonia. Zombiena pääsin tarkkailemaan ihmisiä ja heidän reaktioitaan ikään kuin verhon takaa. Minä en ollut läsnä, kohdattavissa itsenäni, tunnistettavissa tai toinen, koska toiseuteni ei ollut tästä maailmasta.

Puhdistautuminen

Kuuratessani tahmeaa tekoverta pois mietin miten monitasoiseen ilmiöön olin osallistunut.  Zombiewalk on teatteria, johon kuka tahansa voi osallistua. Se on helppoa ja sitoumisen aste on suorastaan marginaalinen. Zombiewalk on performanssi, jonka tarkoituksena on olla hauska öriseville ja kuolaaville zombeille sekä yleisölle ja siinä se. Mutta mutta…

Itsensä alttiiksi laittaminen on vaikeaa. Kynnyksen yli astuminen on tunteena hyvin samanlainen kuin ensimmäistä kertaa tutkimuskentälle mennessä. Osallistuminen mihin tahansa itselle vieraaseen herättää laajan kirjon tunteita ja ajatuksia, joita pitää työstää pitkään. Kysymykset siitä kuka minä olen ja mikä on minun asemani tässä tilanteessa, heräävät niin kentällä kuin zombiena.

Zombiewalkin voi nähdä myös eräänlaisena rituaalina. Zombiekulkue edustaa imaginaarista uhkaa, joka on kuitenkin säädelty. Pelottavat zombiet raahautuvat “tavallisten ihmisten” ohi ja eivät saa vahingoittaa ketään. Apokalyptiset pelot ruumiillistuvat perfomanssin esittäjissä. Zombiewalk voi edustaa myös laajempia ja hallitsemattomampia pelkoja tai henkilökohtaisia pelkoja, jotka voidaan kohdata turvallisesti kaupungin kaduilla. Zombiewalk on katharsis, joskin ilman tragediaa. Puhdistautuminen on iloa. Kalmalle voi nauraa.

10501659_10152333403259412_8720341218136996341_n

Kirjoittaja hetki ennen “Puhdistautumista” iloisena ja vapautuneena. Kuva: Anna Haapalainen

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s