Matonpesua ja marginaaleja

Minulla on kesäperinteitä. Yksi niistä on matonpesu juuri kesäkuun alussa. Kun olin vielä töissä luokanopettajana, pesin mattoja laskeutuakseni kouluvuoden stresseistä ja aikatauluista. Paljon muuhun en olisi pystynytkään. Muistan silloin mattoja pestessäni radioäänen kertoneen huippusuorituksen jälkeiseen palautumiseen menevän urheilijalta vähintään kaksi viikkoa. Samaa olimme opettajaporukoissa pohtineet: juhannuksen tienoilla muisti olevansa jotain muutakin kuin kolmikymmenpäisen lapsilauman pedagogi, vahti, äiti, isä ja opettaja.

Tänään olin jälleen polvillani maton edessä. Olin valmistautunut tähän kantamalla merivesiä saunan sisään. Osa eilisiltaisista saunavesistäkin oli vielä haaleita. Niillä oli mukavampi pestä kuin kylmällä vedellä. Saunan sileä lattia oli hyvä alusta ja vedet juoksivat ulos maahan, eivät suoraan mereen. Mäntysaippualiuos ja kova harja. Saunan ulkopuolelle olin kyhännyt kuivaustelineet. Matot olivat jo meressä lillumassa.

Ensin harjaan saippuavedellä maton reunat kädenmitalta, sitten raidat edestakaisin. Mieleni on välillä muualla. Mietin odottavia kirjoitustöitä, johon olin päättänyt itseni pakottaa täksi kesäksi. Kustavin kesäsaaressamme se ei ollut helppoa vaan vaati melkoista itsekuria. Täällä oli puuhasteleville käsille aina tehtävää ja raivattavaa. Haastatellessani joitain kesiä sitten kesälypyrttiläisiä kyläkirjaa varten, eräs naisista sanoi päättäneensä tehdä joka päivä talon eteen enintään kaksi tuntia, jotta aikaa riittäisi myös muuhun. Olin tämän ottanut nyt myös kesäni ohjenuoraksi.

Harja kulki raitojen yli kuin kirjoituskoneen liikkuva tabulaattorirulla(?). Katseellani tarkistin jokaisen rivin, harjasin turhat tekstit pois, korjasin kirjoitusvirheet hankaamalla musteläiskiä ja tarkistin marginaalit. Tässä saaressa ovat kirjoittaneet muutkin kuin matonpesijä. Mieheni isoäiti Annikki Setälä nimesi yhden saduistaan kirjoittavaksi kivitaskuksi. Tuon linnun jälkeläiset yhä naksuttelevat pihapuuissa kuin Olympian kirjainnäppäimet.

Mietin merkityksenantoa, joka on väikkärini aihe. Matonpesun merkityksenantoon osallistuvat kanssani useat eri toimijat ympäristössä. Kuuma aurinko saa minut ajattelemaan matonpesua likaisten mattojen ohella. Merivesi, sopiva tuuli. Aika ja paikka, kesäkuun helteet kuivattavat sopivasti juhannukseksi juhlavan puhtaat matot lattiaan. Muistojen avulla teko merkityksellistyy. Maton raidat muistuttavat mattojen kutojasta, muistaisiko hän matonkuteiden mekot?

Matot kuivuvat nyt auringossa. Arki tulee merkitykselliseksi minulle kirjoittamalla siitä. Tämän ajatuksenjuoksun katkaisee nyt koneeni huomio akun vähäisyydestä. Miten paljon arjen huomiot  ja askareet kirjoitukseksi muokkaava merkityksellistää niitä, mikä on tutkijan osuus?

 

 

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s