Akateemista työpaikkahuumoria

Jokaisessa kulttuurissa ja jokaisessa työpaikassa on omat lainalaisuutensa siinä, minkälainen huumori kyseisessä ryhmässä menestyy. Kunkin työpaikkakulttuurin muovaama ammattikieli ja käsitteistö tekee tästä omaleimaisensa, jolloin huumori on ymmärrettävissä vain kyseisen kulttuurin käsitteistön tuntijalle. Akateemisessa maailmassa sanankäännökset, -väännökset ja vastaavat ovat yleinen keino, yhdessä epäsopivien assosiaatioiden ja symbolien tahallisen vieraaseen yhteyteen asettamisen kanssa, tehdä hirtehistä huumoria. Kuulostiko fiksulta? Humoristista tuo paremminkin oli. Kuten se kerta, kun kaksi uskontotieteilijää koetti löytää kansatieteilijiöden piiristä nurmikolta istumatilaa, sanoen “tähän on vaikea asemoitua”, johon kansatieteilijä kysyi “eivätkö uskontotieteilijät osaa olla kentällä”, aiheuttaen hilpeän naurukohtauksen joukossa. Hauskaa, tai noloa, riippuen katsantokannasta, mutta on hyvä esimerkki ammattialan huumorista.

Uskontotieteilijät ovat tunnetusti vakavaa porukkaa, ainakin Turussa, tai ainakin tohtorikoulutettavat, tai ainakin jos mustaa huumoria ei lasketa huumoriksi. Mutta musta on paha väri, joten ei se voi olla hauska. Osoitimme ammattiylpeyden karaiseman vakavuutemme kampusalueen rakennuksen, Historicumin, työntekijöiden ja tutkijoiden pikkujouluissa. Tehtäväksi annettiin sisustaa Historicum, piparkakkutalo-sellainen. Kun historioitsijat loivat perinteistä metsämaisemaa, hautausmaita ja muita, uskontotieteen edustajat, tohtorikoulutettavat, presentoivat Historicumin postuloidun transsendenttiyden. Ai mitä se tarkoittaa suomeksi? No hyvä että kysyit. Ja vaikka et kysyisikään, vastaan silti, havainnollistaen tätä kuvalla.

Kuvassa näemme Historicumin (piparkakkutalo) sen symboliuniversumissa, paratiisin kaltaisessa olotilassa, joka henkii toisaalta puhtautta ja viattomuutta, toisaalta vaaraa ja kyseenalaistettavuutta. Historicumin vieressä makaavat maassa, viattomuuden tilassa, alkuihmiset Aatami ja Eetami, symboloiden talon työntekijöiden akateemisen jalouden alkukantaisuutta. Heidän ympärillään, samalla tasolla ovat tutkimuskohteet, uskonnot, tutkijalle tasa-arvoisina kohteina, luoden silti omia rajojaan, etenkin kristinuskon ja islamin kesken. Muut uskonnot pysyttäytyvät erossa tästä jakolinjasta, näyttäytyen erillisinä saarekkeinaan. Uudet uskonnot, kuten tässä kuvassa symboloitu Karhun kansa, laskeutuu tutkimuskentälle uskontotieteen kattokäsiteparin pyhä-profaani rajalinjalle, liminaalitilaan, vielä tuntemattomana ja mielenkiintoa keräävänä postulaattina. Paratiisin läpi virtaa elämän virta, jonka varrella sijaitsevat elämän sekä hyvän ja pahan tiedon puut, tai tässä tapauksessa sienipelto. Tiedeyhteisön vaaraa symboloivat kielletyt hedelmät, jotka tässä asiayhteydessä ovat sieniä, luonnollisesti. Tässä symbioottisessa kokonaisuudessa Historicumin toimijat ahertavat transsendenttisen tiedon ja maallisen vaaran välisessä maastossa, joka pyrkii haastamaan heidän työnsä ja jalon ahkerointinsa.

Ja tuolle selitykselle (tai suunnilleen samankaltaiselle) nauroivat vielä historioitsijatkin. Hullua, vai humoristista? Ehkä molempia.20131219_135046

Ps. kirjoitusvirhe taideteoksessa on tahallinen. Näin väittää sen kirjoittanut henkilö.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s